JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT

http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/

Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
(Sananlaskut 24:13)

  

SADONKORJUU

Hunajalaatikot

Mehiläishoidossa on lukuisia eri koulukuntia, mutta itse pidin ensimmäisenä kesänäni sulkuristikkohoidosta. Siinä emolle annetaan (esim.) kaksi alinta pesäosastoa sikiöintitilaksi, minkä päälle laitetaan sulkuristikko. Emo ei mahdu sulkuristikon kapeiden rakojen läpi munimaan ylös, mutta työläiset pääsevät varastoimaan hunajan ylälaatikoihin. Luonnossakin mehiläiset tykkäävät kuulemma varastoida hunajan sikiöiden päälle.

Vuoden 2004 kesä oli hyvin hankala kylmyyden ja sateisuuden vuoksi, ja hunajasato antoi pitkään odottaa itseään. Alkukesällä pesäosastoja ei kannata lisätä ennen kuin edelliset laatikot ovat kutakuinkin täynnä mehiläisiä, koska liika tila viilentää pesää ja haittaa mehiläisten lisääntymistä - satoaikaan tilaa puolestaan pitää olla reilusti. Aloittelijan kokemattomuuden ja parveilunestokikkailujen vuoksi laatikkoni eivät lisääntyneet kovinkaan hurjaan tahtiin, mutta pesämuistiinpanojeni mukaan laitoin aikaisimpaan pesään toisen laatikon jo 19.5., vastavasti varhaisimpiin kolmannen 25.6. ja neljännen 7.7. Noihin aikoihin satoa jo tuli ja joissain pesissä viides - kuka tietää vaikka kuudes - laatikko olisi ollut tarpeen, mutta mainittujen parveilunestotouhujen vuoksi pesämäärä oli lisääntynyt nopeammin kuin olin olettanut, ja minulta loppuivat pesälaatikot kesken. Niiden tilaus tai nouto eri paikkakunnalta ja öljymaalin kuivuminen olisi vienyt aikaa, joten annoin pesien olla hiukan ahtaammalla. Toisaalta laatikot eivät olisi ratkaisseet ongelmaa kokonaan, koska minulla ei olisi ollut kuitenkaan rakennettuja kehiä hunajaa varten, ainoastaan vahapohjukkeita, minkä rakentaminen vie mehiläisiltä sekin aikaa (ja vaatii intoa).

Pikaratkaisun laatikko-ongelmaan tein kuitenkin askartelemalla 6 mm:n vanerista (seinät) ja puulistoista (kehien ripustimet) muutaman hätälaatikon. Mittailin styrox-osastojeni sisämitat ja tilasin Starkista valmiiksi mittoihin sahatut levyt. Näistä naulasin ja maalasin laatikot, joita pidin varmuuden vuoksi vain tornien ylimpinä laatikoina. Sieltäpä niitä painavia hunajalaatikoita olikin aika hankala nostella alas, kun vanerilaatikko ei säilyttänyt muotoaan (nurkat eivät pysyneet suorina kulmina, vaan laatikon muoto vääntyili suunnikkaaksi) ja kehiä meinasi tippua pois... Laatikot saavat toimia hyvinä apulaatikoina linkouksessa, ruokintakehien varastoinnissa yms., mutta enpä moisia häkkyröitä enää käytä hunajalaatikoina.

Loppukesästä hyvissä ajoin ennen lopullista sadonkorjuuta emo kannattaa eristää sulkuristikon alle alimpaan laatikkoon munimaan ja laittaa kaikki osin hunajaiset sikiökakut sulkuristikon päälle. Sikiöt ehtivät tällöin kuoriutua ennen linkousta, jolloin kakussa on vain hunajaa ja se saadaan talteen. Siirsin itse emoni alalaatikkoon 19.7. Siitepölystä ei ole haittaa linkouksen kannalta.

Hunajan kypsyys

Hunaja ei ole mettä, vaan mehiläiset valmistavat hunajan kukkien medestä lisäämällä siihen entsyymejä yms. (mm. pilkkovat sokereita) ja kuivattamalla hunajaa. Mehiläiset levittävät hunajan hunajaosastojen kennostoihin, ja kun hunaja on mehiläisten mielestä valmista, ne peittävät kennot vahakannella.

Kun siis hunajakakku olisi kokonaan peitetty vahakannella, olisi kakku (lähes) varmasti valmista hunajaa. Tähän ei kuitenkaan käytännössä päästä, koska satokausi usein loppuu heinäkuun loppupuolella, jolloin sato kannattaa jo kerätä pois pesästä ja antaa mehiläisille sokeria ruoaksi, eivätkä mehiläiset ole peittäneet kaikkia kennoja vielä tähän mennessä. Toisaalta peittämisintokin voi loppua kesken, vaikka hunaja olisikin kypsää. Tämän vuoksi hunajan kypsyys tulee voida tarkastaa jotenkin.

Hunajan kypsyydessä on käytännössä kyse sen vesipitoisuudesta. Mehiläiset peittävät hunajakennon vahalla hunajan kosteuden ollessa alle noin 18%, mitä kosteampi hunaja saattaa lähteä käymään. Hunajan kosteuden voi mitata tätä tarkoitusta tehdyllä mittarilla, refraktometrillä, mutta se on harrastelijalle sangen kallis ja vaatii vuotuista kalibrointia. Siksi onkin myös nyrkkisääntöjä.

Yleinen sääntö on arvioida hunajakakun vahakansipeiton osuus koko kakusta - mikäli 2/3 kakusta on peitetty, hunaja on riittävän kuivaa. Toinen sääntö puhuu tosin 3/4-peitosta, jotkut harrastelijat sanovat pyrkivänsä 90%:n peittoon. Käytännössä muukin hunaja toki kannattaa kerätä talteen, jolloin ratkaisuna on joko kuivattaa sitä hunajalaatikoiden läpi ohjatulla kuivalla ilmavirralla tai lingota riittävän kuivan hunajan joukkoon.

Käytännön kenttätestinä toimii ravistelutesti: kun kakkua täräytetään lappeellaan kohti maata siten, että se "melkein menee rikki", ei kypsä hunaja tipu kennoista. Tämän tempun opin kesän aikana, kun rikoin pari kakkua. Paria kakkua lukuunottamatta kaikki hunajani oli riittävän kuivaa tämän testin mukaisesti, ja niiden hunajamäärä oli vähäinen suhteutettuna muuhun linkouserään. Käyminen ei siis liene ongelma ainakaan tänä vuonna.

(Jälkikirjoitus 2.3.2005: Tulipa nuolaistua ennen kuin tipahti. Ks. erillinen tarina hunajan käymisestä.)
Pesä valmiina luovuttamaan satonsa kahdesta ylimmästä laatikosta. Emo oli eristetty sulkuristikolla alimpaan laatikkoon munimaan jo hyvissä ajoin siten, että ylempien laatikoiden mahdolliset sikiöt ovat kaikki kuoriutuneet. Ylin laatikko on omatekoinen yksinkertainen vanerilaatikko, jollaisia kyhäsin hätäisesti kun huomasin että satoahan pursuaa vielä loppukesästä maitohorsmasta enemmän kuin tulin kuvitelleeksi, mutta hunaja ei toisaalta ehdi kypsyä lingottavaksi ja siten vapauttaa tilaa samaan tahtiin. Enpä suosittele hunajalaatikoksi 6 mm:n vanerista tehtyä laatikkoa, sikäli painavaksi lasti tulee... Pari pesää minulla nousi neljällekin laatikolle - mikä ei ole sekään paljoa - mutta niistä pääsin linkoamaan myös matkan varrella.


Hunajakakku, joka lähentelee peitoltaan 2/3-sääntöä eli alkaa olla valmis korjattavaksi. Toisaalta toinen sääntö puhuu 3/4-peitosta, minkä vuoksi yksinkertaisella ravistelutestillä kannatti varmistaa hunajan kypsyys.

Mehiläisten poistaminen kakuilta

Mehiläiset saa pois hunajakakuilta täräyttämällä kehää sopivasti, mutta tällöin mehiläisiä jää usein kakulle vielä aika paljon. Perinteinen menetelmä on käyttää mehiläisharjaa, jolla mehiläiset saa harjattua esim. pesän eteen maahan tai kuten itse tein, pahvisen kannen päälle jolta ne sitten laskin takaisin pesään. Hunajaosastoissa työskentelevät mehiläiset ovat sen ikäisiä, että löytävät kyllä takaisin pesäänsä, mutta toisaalta "valuvat" massana (ks. kuva), jos niitä laskee takaisin pesäänsä.

Varoituksen sana: Mehiläiset ovat hyvin ärhäköitä niitä hunajakakuilta harjattaessa. Perhesyistä (laatikoiden kuljetus perheen farmariauton sisällä) jouduin puhdistamaan kakut viimeistä mehiläistä myöten tyhjäksi, mikä vaati erittäin paljon työtä ja tuotti kiukkuisia mehiläisiä.

Eräs tapa tyhjentää kakut laatikko kerrallaan on käyttää ns. mehiläispakolevyä laatikoiden välissä, jonka kautta mehiläiset pääsevät kulkemaan vain yhteen suuntaan (alaspäin) ja siten vähitellen jättävät hunajalaatikon. Tämä kuitenkin vaatii lisätoimia linkoomon päässä, koska kakut eivät ole enää linkouksen vaatimia pesälämpimiä vaan tarvitsevat erillisen lämmityksen. Ammattilaisilla onkin sitten omat metkunsa, isot puhaltimet joilla mehiläiset puhalletaan laatikoittain pois kakkuväleistä tarhan tantereille.

Ensimmäinen "hermolinkous"

Kertovat jotkut kokeneemmat, että pääsevät linkoamaan normaaleina kesinä ensimmäiset maistiaiset jo juhannuksena. Kesä 2004 ei sitä kuitenkaan mahdollistanut - voikukan kukinnasta kesäkuun alussa tullutta hunajaa sain kylläkin maisteltua pikkuisen suoraan kehistä tarhalla, mutta se sato hävisi mehiläisten omiin suihin kesäkuun ankeudessa.

Minulla ei olisi ollut kiirettä lingota satoa useampaan otteeseen, mutta edellä kuvatun laatikkojen ja rakennettujen kehien puutteen vuoksi parista pesästä alkoi loppua tila kesken satokauden. Etsin pesistä muhkeimmat riittävän kuivat hunajakakut ja linkosin kaksi laatikollista kakkuja 30.7. Normaalikesänä pääsato ehkä jo olisi loppupuolella, mutta ainakin minun tarhani ympäristössä horsma kukki vielä täysillä. Toisaalta hunaja oli vielä liian märkää muissa kakuissa.

Lingottuani kakut palautin ne seuraavana päivänä pesiin.

Pääsadonkorjuu

Suomen Mehiläisoitajien Liiton (SML) webbisivujen kautta löytyy linkki (> Suomen Mehiläishoitajien liitto > tilastot > vaakapesät) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ylläpitämään vuosittaiseen vaakapesäseurantaan (esim. vuoden 2004 tilastot tästä). Tämän avulla voi seurata, kuinka lähiseutujen pesien massa kehittyy kesän mittaan - niin pitkään kuin massaa tulee lisää, satoa kertyy kentältä, mutta kun käyrä alkaa saturoitua tai jopa massa laskea, kukkien kukinnat ovat loppumassa ja pesä kuluttaa hunajaa enemmän kuin tuo mettä kentältä. Tällöin on aika vaihtaa pesän hunajat sokeriin.

Toki kukintatilanteen voi selvittää myös seuraamalla luontoa, jopa ostamalla oman pesävaa'an tai näppärästi mehiläishoitajien keskusteluryhmistä (SML > Suomen Mehiläishoitajien Liitto > Keskustelu > Keskustelunurkka), mutta itse olin kesällä 2004 tyytyväinen netin vaakapesiin. Toisaalta kyllä odotin satoa vielä noin viikon vaakapesien saturoinnin jälkeen, koska tarhani lähimaastoissa maitohorsma kukki vielä täysillä - kun horsmien ylimmätkin kukinnot lakastuivat, keräsin hunajat nopeasti pois.

Pääsadonkorjuuni tein 13.-16.8., jolloin vietin pitkiä iltoja ensin pesillä ja sitten pesälämpimien kakkujen kanssa lingon ääressä. Onneksi hunaja oli jo ehtinyt kypsyä ravistelutestin mukaan kypsäksi tähän mennessä, niin ei tarvinnut tehdä vielä kuluneena kesänä kuivausvirittelyjä.

Työmenetelmistä

Entäs ne kahdeksan piikkiä...? Seitsemän sain pääsadonkorjuun aikaan parin päivän aikana, jolloin mehiläiset olivat äkäisimmillään. Minulla oli selvä ongelma suojauksessa, laatikoita nostellessa hiha nousi aika ylös ja vaikka hansikkaan varsi ulottui kyynärpäälle, oli hansikkaan nahkaisen kämmenosan yläpuolella oleva kangas niin ohutta, että kankaan jäädessä ihoa vasten mehiläiset pistivät sen läpi. Ja jostain syystä (havaitsevatko lämmön?) mehiläiset olivat rinkinä ranteen ympärillä. Tämä oli kuitenkin puhdas suojavaateongelma: ensi kesänä laitan sadonkorjuuseen ranteisiin hikinauhat tai jotain vastaavaa toppausta, joka varmaankin säästää minut enemmiltä piikeiltä.

(Se jäljelle jäänyt pistos oli ensimmäinen ja tapahtui jo alkukesästä. Mehiläinen pisti minua aluspaidan alla vatsaan! Luulin tunteneeni jonkun jo kaulallani, mutta vasta vatsalla olin asiasta varma. Mehiläinen tuskin olisi pistänyt, mutta päätinkin hermostuksissani nopeasti nipistää sen vaatteiden läpi kuoliaaksi, mutta ehtikin mokoma pistää ensin. Vieläkin hirvittää - mistä ihmeestä se oli vaatteiden alle päässyt kaikkien suojien läpi?!)

Sadonkorjuu pesistä oli vähän liian hurjaa puuhaa muutenkin, ja ensi kesänä pitää parantaa menetelmiä. Hunajalaatikoiden tyhjennys mehiläisistä harjaamalla on erittäin hankalaa: Mehiläiset pörräävät innoissaan kehien ympärillä, minkä vuoksi ne piti harjata parissa vaiheessa eri etäisyyksillä pesästä, tiukimmissa tilanteissa jopa siirtäen autoa muodostuneelta pörräilyalueelta kauemmaksi. Minun piti olla erityisen huolellinen, koska kuljetin laatikoita farmariautomme takaosassa ja olin kovasti vakuutellut vaimolleni, ettei hän kohtaa ainoatakaan mehiläistä... Peräkärry olisi ratkaisu, mutta sitä en vielä ensi kesäksi osta - ja enpä vielä pakettiautoakaan. :-)

Eräs mahdollisuus olisi tyhjentää laatikot erityisellä mehiläispakolevyllä, mutta ilman mehiläisiä oleva pesälaatikko jäähtyy niin viileäksi, ettei linkous kuulemma onnistu ilman kakkujen erillistä lämmitystä. Mikäli saan askarreltua aittaan lämpökaapin tai edes "lämpöpressusukan", voisin lämmittää laatikot ja hunajakakut ennen linkousta pesän lämpöisiksi. Ehkäpä tämä olisi näppärä ratkaisu, saa nähdä. Tuskin ehtii ensi kesäksi.

Toisaalta perusongelmana oli myös pesälaatikoiden loppuminen kesken kesän; tarvikekaupan etäisyyden ja öljymaalin kuivumisajan vuoksi en niitä enää viitsinyt hommata enempääkään. Kun en voinut siirtää harjattuja kakkuja tyhjään laatikkoon nopeasti kannen alle sujauttamalla, vaan jouduin palauttamaan kakut aina alkuperäiseen laatikkoon, hankaloitui harjaus moninkertaisesti. Ehkäpä mitään ongelmia ei synny, jos (=kun) laatikkotilaa löytyy ensi kesänä runsaasti.

Kätevää lienee myös harjata mehiläiset suoraan maahan, koska tällöin eivät toivottavasti suutu yhtä paljoa kuin tippuessaan isoksi röykkiöksi esim. käyttämäni pahvikannen päälle. Hunajaosastojen mehiläiset löytävät kyllä pesäänsä takaisin, mutta elokuussa illat ovat jo viileitä ja mehiläiset voivat kohmettua, toisaalta nuo hunajaosastojen mehiläiset eivät näköjään (ainakaan ensisijaisesti) lennä pesäänsä, vaan pyrkivät pysymään ryppäänä ja kävelemään pesäänsä. Aion ainakin kokeilla järjestelyä, missä laitan pesän eteen lentoaukolle asti viritetyn pressun, mille mehiläiset ravistelen. Jos pressun jättää paikalleen yön yli, hypoteesini mukaan mehiläiset kyllä kömpivät takaisin pesäänsä.

Sadon määrä?

Taidanpa ottaa käyttööni poromiesten asenteen... Mutta: Yleisesti pesien keskisatona pidetään Suomessa 30-50 kiloa, minkä kyllä saavutin suhteutettuna kevään 2,5 yhdyskuntaani, mutta en suhteutettuna satokauden aikaiseen pesämäärääni. Tähän hunajamäärään olen erittäin tyytyväinen: kesä oli mehiläisille erityisen hankala ja itse olin aloittelija.

(Sivuhuomautus: Eräs kokeneempi hoitaja sanoi, että ihmiset tulevat itse hakemaan hunajaa "hoitajan kotiovelta" 500 kiloon saakka. En uskonut, mutta nyt melkein uskon - pikkuisen kun vie maistiaisia esim. työpaikan kahvikerhoihin, niin kyllä ihmiset lähiruoasta kiinnostuvat ja alkavat itse kysellä, että löytyykö sitä enemmänkin. Alkavat jo tätä kirjoittaessani joulukuun lopussa olla hunajavarastot loppumaisillaan.)

Hunajan linkous ja jatkokäsittely

Jatkoa aiheelle löytyy erillisellä hunajan käsittely -sivulla.


Harjasin mehiläiset hunajakakuilta pahvin päälle ja siltä kaadoin takaisin pesään. Tämä ei ole edes dramaattinen kuva, jännältä näyttää laittaa ämpärillinen mehiläisiä keoksi ja katsoa kun häviävät vähitellen pesään... Tämä työvaihe vaatii kyllä paljon tuotekehittelyä ensi kesänä, todella hankalaa etenkin kun pesälaatikoita ei ollut ylimääräisiä harjattuja kakkuja varten ja muutenkin mehiläisiä pörräsi ympärillä ja kiinni visiirissä piikki ojossa.

Takaisin pääsivulle

© Janne Jokinen 2004
www: http://www.iki.fi/janne.jokinen
23.12.2004