JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT

jmjokine(n)@*.fi est 1990
http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/


Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
(Sananlaskut 24:13)

 

MEHILÄISPESIEN OSTAMINEN JA SIIRTÄMINEN

Ajankohta ja ostettu pesämäärä

Kevät 2004 oli poikkeuksellisen lämmin kevät. Toukokuun alkuun ajoittui hyvin lämmin kesäinen jakso, mikä sai mehiläisetkin innostumaan ja lisääntymään pesissään mukavasti. Toukokuun alkuvaiheiden jälkeen kevät kuitenkin muuttui normaaliksi, ja kesäkuu edelleen jopa hyvin kylmäksi, mikä aiheutti ongelmia kun pesät olivat täynnä virkaintoisia nuoria mehiläisiä, mutta kukat vaan eivät kukkineet. Mutta ei siitä enempää tässä yhteydessä...

Olisin ostanut pesäni jo aiemmin keväällä, mutta pesien myyjä suositteli jättämään asian toukokuun puolivälin tienoille. Tällöin pesien kevätkehitys on normaalisti edennyt siihen vaiheeseen, että pesistä voidaan erottaa riittävän vahvat ja vielä tarpeeksi talviruokaa sisältävät aloittelijalle myytäviksi. Niinpä sovimme tapaamisen myyjän pesillä eräänä toukokuisena iltana (17.5.) seitsemän maissa, jolloin mehiläiset jo olivat palanneet pesiinsä yön viettoon.

Päädyin ostamaan 2,5 pesää, mikä tietenkin pyöristyy ylöspäin kolmeksi pesälaatikoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että pesistä kaksi oli täysipainoisia talvehtineita yhdyskuntia, jotka täyttivät tuossa vaiheessa lämmintä kevättä jo koko pesälaatikon. Kolmas yhdyskunta oli kuitenkin kooltaan puolikas (viisikehäinen) jaoke: siinä oli emo, mutta mehiläisiä vain noin puolet kokonaisten pesien määrästä. Kaksi tällaista jaoketta oli talvehtinut myyjällä väliseinällä erotettuna samassa pesälaatikossa - ratkaisu toki säästää tilaa, mutta erityisesti jaokkeen muodostaminen oli ollut myyjälle edullisempaa edellisenä kesänä, kun se ei ollut sitonut niin paljon "resursseja" hunajankorjuuaikoihin kuin kokonaisen yhdyskunnan valmistelu seuraavan kevään myyntiin.

Jaokkeet ovat normaali tapa myydä mehiläisiä ja lisätä pesämäärää, mutta keväiset jaokkeet eivät tavallisesti ehdi kehittyä samana kesänä yhtä hurjiksi hunajankerääjiksi kuin kokonaiset yhdyskunnat, eikä niistä pysty välttämättä tekemään yhtä hyvin uusia jaokkeita eli lisäämään pesämääräänsä. Jaokkeista kerron lisää erillisellä pesien lisäämissivullani. Valinnassa on kuitenkin kyse rahasta - maksoin yhdestä kokonaisesta yhdyskunnasta 220 € ja jaokkeesta 125 € (ilman pesäkalustoa, toki kehät siirrettiin omiin laatikoihini). Toisaalta kokonainen yhdyskunta siis maksaa itseään takaisin isompana hunajamääränä ja uusina yhdyskuntina heti samana kesänä.

Päädyin ostamaani pesämäärään kompromissina. Aloittelijoita neuvotaan ostamaan vähintään pari-kolme pesää, koska tällöin näkee riittävästi pesien välisiä eroja ja oppii eri tilanteista mahdollisimman paljon mehiläishoidosta heti ensimmäisenä keväänä. Itse en kuitenkaan raskinut ostaa kolmea kokonaista pesää, joten kokeilin myös jaoketta. Voin lämpimästi suositella aloittelijalle kolmen yhdyskunnan ostamista; sillä ei sinänsä ole hoidon kannalta väliä ovatko jaokkeita vai täysiä laatikollisia. Hoitotoimet ovat alussa niin kömpelöitä ja kaikkia mahdollisia takaiskuja säikkyy ja järkyttyy aina menettävänsä lopulta koko pesän - muutamalla pesällä yhden pesän kohtalon pelkääminen ei ole ihan niin kriittistä.

Nuo olivat vain aloittelijan pelkoja; hyvin robusteiksi mehiläisyhdyskunnat lopulta kuitenkin osoittautuivat eikä itselleni tapahtunut yhdelläkään pesällä mitään katastrofaalista. Toisaalta yhden pesän emon saattaa aloitteleva hoitaja hyvinkin vahingossa murskata tai hukata, mikä ei ole korvaamaton menetys, mutta hidastaa pesän toimia sinä kesänä niin paljon, että on mukava olla muitakin pesiä tutkittavana ja tuottamassa hunajaa.

Kesä 2004 oli kyllä niin kummallinen, että kaikkea mahdollista hämminkiä ja mehiläishoidon erikoisuutta joutui oppimaan, mikä oli hyödyllistä mutta erittäin stressaavaa. Niistä jupakoista kuitenkin lisää muilla sivuilla...


Mehiläispesä pakattuna siirtokuntoon. Pesä tuulettuu verkkopohjan ja katon paikalle laitetun hyttysverkon ja sulkuristikon kautta - hyvä tuuletus on välttämätöntä, etteivät mehiläiset päristä pesää niin kuumaksi että vahakennosto sulaisi. Lentoaukko on suljettu vaahtomuovisuikaleella ja koko hoito paketoitu kuormaremmeillä.


Kolmen pesän ja muutaman laatikollisen tyhjiä kakkuja siirtäminen onnistuu ihan näppärästi farmariautossa. Mehiläisiä toki jää pörräämään autoon seuraavaksikin päiväksi, kun tulevat autoon pesien mukana ja kevätiltana eivät kohmeisina anna itsestään merkkiä.


Kolme pesääni siirron loppuvaiheissa.


Pesät lopullisesti paikoilleen viritettyinä, katotkin kohdillaan ja lentoaukot avattuina. Kameraa lähin pesä oli vain viiden kehän jaoke (puolikas yhdyskunta, puolet pesästä styroxilla suljettuna), minkä vuoksi avasin sen lentoaukon vain raolleen ryöstöjen estämiseksi. Kuvasta näkyy myös jalustojen ja eri väristen lentolautojen viritelmäni, mistä tarinoin enemmän kalustosivulla. Kuva paljastaa todellisen valaisuuden siirron aikaan noin yhdeksältä illalla toukokuun puolivälissä; muissa kuvissa salaman käyttö on tummentanut ympäristöä.

Pesien siirtäminen

Pesien siirtäminen tulee siis tehdä joko hyvin varhain aamulla tai illalla niin myöhään, että mehiläiset ovat pesissään ennen tai jälkeen päivän lentoansa. Keväällä tämä tarkoittaa illalla noin seitsemää, kesällä yhdeksää tai ehkä kymmentä. Aloittelijaa suosittelen ostamaan pesänsä keväällä toukokuun puolivälin jälkeen; mehiläishoidon voi toki aloittaa myöhemminkin hoitokauden aikana.

Pesät tulee pakata siten, että pesissä on hyvä ilmanvaihto. Mehiläiset tuottavat pesässään lämpöä ja hermostuessaan pöristelevät tavallista enemmän, mikä voi suljetussa pesässä nostaa liikaa lämpötilaa ja lopulta sulattaa pesän vaharakenteen, aiheuttaen totaalisen tuhon. Pesässä tulee siten olla sekä pohjassa että katossa riittävä tuuletus.

Styrox-kevytpesässä pohjassa onkin metalliverkko, mikä sellaisenaan riittää ilman mitään ylimääräisiä toimia. Katon tilalle tulee kuitenkin laittaa hyttysverkkoa (saa kangaskaupoista "valoverhona"). Hyttysverkko pysyy parhaiten paikoillaan, kun sen päälle laitetaan sulkuristikkolevy, ja koko hoito sidotaan napakaksi paketiksi yhdellä tai mieluummin kahdella kuormaremmillä. Pesien lentoaukko tulee tietenkin sulkea - tämä hoituu näppärästi vaahtomuovisuikaleella (patjaliikkeistä saa halvalla hukkapaloja), minkä saa sullottua pesätaltalla jämäkästi lentoaukkoon. Nämä toimet kannattaa tehdä kaikessa rauhassa ja tarvittaessa rauhoittaen mehiläisiä savuttimella, niin eivät ala liikaa pörräillä ulos pesästä. Jos niin käy, tilanne hoituu odottamalla jonkin aikaa, kunnes suurin osa on palannut takaisin.

Mikäli pesän kehiä on irroiteltu viime aikoina siten, että mehiläisten tekemät kittaukset ovat irti ja kehät hölskyvät, kannattaa kehät tukea paikoilleen sullomalla reunimmaisten kehien ylälistojen ja pesän sivuseinien väliin vaahtomuovipalat. Kehien hölskyminen siirrettäessä saattaisi rusentaa mehiläisiä, mutta tämä siis estyy pienellä vaahtomuovipalalla. Itselläni tilanne oli ilmeinen, koska ostin pesät ilman pesäkalustoa, eli kehät siirrettiin omiin laatikoihini. Ostamani jaokkeen miehittämän pesänpuolikkaan eristin tyhjästä puolesta kehän muotoon leikatulla styrox-levyllä, jonka tiivistin etenkin alhaalta väljemmältä pohjan puolelta vaahtomuovilla - kovin tiiviiksi rakennetta ei tarvitse saada, koska eivät mehiläiset viitsi lähteä kovin kauas muusta porukasta harhailemaan, kunhan vaan ei pesän miehitetystä osasta turhaan tule liian vetoinen ja kylmä väljyyttään. Paketin sai napakaksi laittamalla tyhjällekin puolelle kehiä.

Tämän jälkeen laatikot voi siirtää autoon, mahdollisimman pystyasentoon. Autoon tulee väkisinkin joitakin (kymmeniä) mehiläisiä, mutta kevätiltana ne ovat niin kylmissään, etteivät aiheuta ongelmia - rouvaa varten ne pitää tietenkin muistaa kaikki hoitaa pois ennen kuin luovuttaa auton seuraavana (lämpimänä) päivänä eteenpäin... :-)

Autolla kannattaa ajaa rauhallisesti, etenkin kuoppaisemmilla sorateillä.
Jälkitoimet omalla tarhalla

Uusien pesien jalustat oli kannattanut valmistella valmiiksi odottamaan jo ennen pesien noutoa. Pesät nostin jalustojen päälle ja poistin kuormaremmit, mutta jätin hyttysverkon ja sulkuristikon paikoilleen, ainoastaan taittelin verkon liepeet pesän katon alle. Näin mehiläisiä häirittiin mahdollisimman vähän stressaavan matkan jälkeen - lisäksi ne eivät olleet vielä tehneet suunnistuslentoaan uudella pesäpaikalla, eivätkä olisi välttämättä laumoina ilmaan pörähtäessään löytäneet takaisin pesään.

Kun tilanne rauhoittui, pesien lentoaukkojen vaahtomuovisuojat pystyi poistamaan, eivätkä mehiläiset halunneet enää lähteä illalla lentelemään. Mitä nyt kurkkivat normaalisti ja ryhtyivät vartioimaan lentoaukkoa. Jaoke oli kuitenkin muita heikompi pesä eikä sillä välttämättä olisi riittänyt vartijoita koko lentoaukon pituudelle, minkä vuoksi se olisi saattanut joutua muiden pesien ryöstelyn uhriksi. Toisaalta yhdyskunta kattoi ainoastaan puolet pesälaatikon tilavuudesta, loppu oli styroxilla erotettu tyhjäksi tilaksi. Näiden syiden vuoksi jätin vaahtomuovin vielä muutamaksi viikoksi heikoimman pesän lentoaukkoon, tein ainoastaan kapean reiän, mistä mehiläiset pääsivät sisään ja ulos.

Näiden toimien jälkeen pesät pystyikin jättämään rauhassa paikoilleen, odottamaan seuraavaa päivää ja uuteen alueeseen tutustumista. Muutaman päivän kuluttua ensimmäisellä pesäkäynnillä poistin hyttysverkot, sulkuristikot ja kehien vaahtomuovituet. Aloitin lisäksi jaokkeen ruokinnan 50%:n sokeriliuoksella ruokintakehässä... pienellä jaokkeella oli talviruoka jo vähissä ja porukkaa vähän keräämässä mettä, minkä vuoksi pesien myyjä suositteli rauhallista ruokintaa puolen litran - litran erissä jopa juhannukseen saakka... silloin ei vielä arvannut, että kesäkuusta tulee hyvin sateinen ja kylmä, ja vahvimpiakin pesiä joutui (ainakin aloittelija hermostuksissaan) ruokkimaan.

Kokonaisuutena pesien siirto oli hyvin yksinkertainen operaatio, ilman sen suurempia riskejä.

Viiden kehän jaoke eli puolikas yhdyskunta (edellisen kuvan kameraa lähin pesä) 11 päivää pesien siirron jälkeen, kun annoin pesälle lopulta koko laatikon tilaksi ja lopetin (vain hetkeksi) ruokinnan ruokintakehällä. Kaksi kokonaisena ostettua pesää olivat jo tässä vaiheessa kahdella laatikolla, mutta jaoke kehittyi hitaammin.

Takaisin pääsivulle


© Janne Jokinen 2004
www: http://www.iki.fi/janne.jokinen
e-mail: janne.jokinen@iki.REMOVETHIS-POISTATAMA.fi (poista osoitteesta isojen kirjainten osa)
4.12.2004