JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT

jmjokine(n)@*.fi est 1990
http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/


Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
(Sananlaskut 24:13)

 

MEHILÄISHOIDON ALOITTAMINEN
OPISKELU, TARHAPAIKKA, KALUSTON RAKENTAMINEN...

Taustat

Mehiläishoidon aloittaminen oli ollut minulle pitkä toteutumaton suunnitelma, jo teinivuosilta alkaen. Lukioikäisenä lueskelin silloisen mehiläishoito-oppikirjan pariin kertaan läpi, mutta enpä tullut aloittaneeksi harrastusta silloin. Varmaan onneksi näin, koska eipähän ollut nuorempana liian paikkakuntauskollinen, mistä oli hyötyä monessa vaiheessa.

Vuosien varrella tuli aina välillä mietittyä mehiläishoidon aloittamista ja kyseltyä alkeiskursseja, mutta eipä niitä osunut yhteen oman paikkakuntani ja aikatauluni kanssa - aika harvinaisia ovat joissain päin Suomea ja vain valtamediaa lueskellen, suoraan sanottuna. Viime vuosina elämä oli kuitenkin tullut sikäli vakaaksi, että uskalsi jo ajatella noinkin paikkaan sitovaa harrastusta.

Aloituspäätös ja perusteet

Kesällä 2003 satuin matkalla Englannissa patikoimaan sikäläisellä maaseudulla ja näkemään sikäläisen paikallisen mehiläistarhan. Kipinä iski jälleen, ja jo samana iltana menin nettiin etsiskelemään Suomen Mehiläishoitajien Liiton (SML) kotisivuja (www.hunaja.net). Sopivia kursseja en nytkään löytänyt, mutta olipa samana vuonna sattunut ilmestymään uusi mehiläishoidon oppikirja.

Kyseinen oppikirja (Ruottinen et al., Mehiläishoitoa käytännössä, osa 1) oli minun väyläni mehiläishoitoon. Tilasin kyseisen kirjan saman tien ja kahlasin sen kesällä läpi. Kirja oli sen verran havainnollinen ja värikuviensa kanssa yksityiskohtainen, että päätin voivani aloittaa mehiläishoidon pelkästään kyseisen kirjan avulla. Aiemman kirjan kanssa tätä en olisi uskaltanut tehdä, vaan olisin tarvinnut kokeneemman mentorin opastamaan, mitä tukea minulla ei ollut saatavilla. Nyt kuitenkin päätin aloittaa harrastuksen - teoriapohjalta.

Soittelin paikalliseen mehiläishoitoyhdistykseen ja kyselin oman paikkakuntani mehiläistarhaajia, jotta olisin saanut jonkinlaista käytännön kokemusta mehiläishoitoon. Joitakin kontakteja sainkin, mutta aivan vakuuttuneeksi en tullut... kirjan perusteella mehiläisten tauti- ja syöpäläisongelmat voivat olla nykyään vakavia, mikäli niihin ei kiinnitetä riittävää huomiota, ja rehellisesti sanottuna jotenkin minulle tuli kuva, etteivät nuo asiat ole kaikilla vanhemman polven tarhaajilla ihan kunnossa (anteeksi, ei ikärasismia :-> ). Paikallisten kontaktien kautta sain kuitenkin yhteyden hiukan kauempana, mutta sentään samassa maakunnassa asuvaan Ari Seppälään.

(Kommentti alaa tuntemattomille lukijoille: nuo taudit ja syöpäläiset eivät liity hunajan laatuun mitenkään, vaan ainoastaan mehiläisten vointiin ja pesien elinkelpoisuuteen.)

Kirjan lisäksi Ari Seppälä on toinen, jota minun pitää kiitellä harrastukseni aloittamisesta. Ari on koulutukseltaan MMM ja oman ammattitarhauksensa lisäksi töissä Mehiläishoitajien Liitossa, erikoisalanaan ainakin kirjoitustoiminnan perusteella nimenomaan tauti- ja syöpäläiskysymykset. Häneltä voisinkin uskaltaa ostaa pesät, luottaa että ovat niin puhtaita kuin mitä voi saada, ja varmistaa muutenkin millaista puuhaa mehiläishoito oikein on.

Änkesin Arille yhdeksi illaksi apumieheksi katsomaan, millaisia ne mehiläiset ovat livenä. Muuten en ehkä olisi iljennyt tungetella, mutta lupasin ostaa sitten keväällä häneltä pesät, mikäli homma vakuuttaa. Yhden illan kanniskelin pesälaatikoita ja autoin syysruokinnassa. Illan päätteeksi pyysin allergiatestin, minkä Ari naureskellen järjesti. Kyseinen ilta vakuutti minut ja kyseisellä kokemuksella tein päässäni lopullisen päätöksen aloittaa mehiläishoidon seuraavana keväänä. Sain Arilta vielä vakuutuksen, että mikäli pesät ostan, voin ongelmatilanteissa soitella hänelle ja kysyä neuvoa (tähän jouduin turvautumaan kerran kesällä 2004, kun oli parven lähtö erittäin lähellä enkä halunnut käyttää aikaa kirjojen penkomiseen - kylläpä se sama neuvo löytyi sitten uudesta oppikirjastakin).


Kukka ja mehiläinen.

Mehiläistarhani paikka valtion (Metsähallituksen) mailla talvella ennen pesien saapumista. Ohjeiden mukaan tarhan paikan pitäisi olla mielellään etelään avautuva loiva rinne, minne aurinko paistaisi (etenkin keväällä) mahdollisimman esteettä. Oma paikkani on vähän varjoinen (kuva avautuu etelään) etenkin talvella, mutta parempaakaan en saanut käyttöön niillä rajauksilla, mitä itse ja aluetta hallinnoivat asettivat. Kesällä mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut, toivotaan että keväälläkin lämpö riittää.


Sama paikka toukokuussa juuri ennen pesien saapumista.

Mehiläistarhan paikka

Asumme lähiöomakotitalossa tiiviisti rakennetulla alueella, ja rouvani pelkää olevansa pistiäisille allerginen. En siis viitsinyt ryhtyä neuvottelemaankaan pesien laittamisesta omalle tontille. Eipä ole myöskään kesämökkiä, eikä suvulla maita.

Satun kuitenkin olemaan valtiolla töissä, ja valtiolla on paljon metsiä ja mantuja. Soittelin asiasta paikalliselle virkamiehelle, mutta ovat kuulemma kaikki valtion metsät Metsähallituksen hoidossa. Niinpä soittamaan Metsähallitukselle.

Metsähallitus tosiaankin vuokraa pieniä palstoja mehiläishoitoon. Etsin itse paikallisesta metsästä sopivan hakkuuaukion, ja lähetin Metsähallitukseen vapaamuotoisen pyynnön sen vuokraamisesta. Pienen hintaan ja pesämäärään kohdistuneen tinkimisen jälkeen saimme aikaan sopimuksen yhden aarin vuokraamisesta 1-10 mehiläispesän tarhan paikaksi. Tuskinpa noita rajoitteita olisi, jos kunnolla heidän kanssaan lähtisi bisnestä tekemään, mutta itse esittäydyin aloittelevana harrastelijana, ja tingin hinnasta. Rahallahan tuo Metsähallituskin pyörii.

Hinnan taidan pitää liikesalaisuutena, mutta eipä ole älyttömän montaa hunajakiloa vuodessa.

Metsähallituksessa on se hyvä puoli, että nyt minulla on virallinen sopimus tarhapaikan vuokraamisesta. En siis ole täysin riippuvainen tutuntuttujen hyväntahtoisuudesta - vaikka laajentaisinkin tarhaustani myös muille paikoille, olisi minulle selkeästi yksi "kotitarha" heti alusta lähtien, jonka suhteen sävelet ovat täysin selvät.

Talvi kylläkin vielä hirvittää. Kesällä ilkivaltaa ei ole ollut luonnollisista syistä, mutta saa nähdä miten pesät kestävät talven yli. Toisaalta pelkään myös moottorikelkkoja ja muuta tahatonta talvista rymyämistä. Pitää varmaan laittaa punaista nauhaa keppeihin pesien kohdalle, jonkinlaiset varoituskyltit olen muutenkin askarrellut pesien lähelle kahteen suuntaan.

Opiskelu

Talven 2003-2004 vapaa-aikani opiskelin aika tiiviisti mehiläishoitoa. Pääopuksena oli mainittu "Mehiläishoitoa käytännössä, osa 1", minkä lisäksi kirjastosta löytyi vielä edellinen varsinainen oppikirja Hämäläinen et al.: "Mehiläishoitajan käsikirja". Kirjat täydentävät hyvin toisiaan, sääli ettei vanhempaa kirjaa löydy enää myynnistä. Toivottavasti uuden kirjan osa 2 täydentää esim. mehiläisten biologiaan liittyviä aukkoja, niin kuin kirjoittajat ovat lupailleet.

Divareista löytyi useitakin muinaisia mehiläishoitokirjoja, joita oli ihan jännä lueskella. Aika on ajanut niistä pitkälti ohi esim. punkkien ja pesäkaluston suhteen, mutta paljonpa niistäkin oppi.

Keskeistä oppimateriaalia olivat myös Suomen Mehiläishoitajien Liiton webbisivuilta (www.hunaja.net) löytyvät dokumentit. Sivuilla ylläpidetään keskusteluryhmää, jonka taso ns. vaihtelee, mutta silloin kun keskustelu pysyy asiassa, on se aloittelijalle erittäin opettavaista. Aiemmista kysymyksistä ja vastauksista oli koottu satasivuinen kokonaisuus, joka jälleen erittäin hyvin täydentää oppikirjan puutteita tiettyjen käytännön hoitotoimien ja niksien suhteen.

Liityin heti mehiläishoidon aloituspäätöksen tehtyäni kesällä 2003 Suomen Mehiläishoitajien Liittoon. Tingin "liittymistarjouksena" itselleni muutaman aiemman vuoden Mehiläinen-lehdet, joista sain myös hyvän peruskatsauksen mehiläishoidon ajankohtaisiin asioihin. SML:n kautta mainostivat myös hunajan laatukoulutusta, jonka kolmen päivän oppimäärään osallistuin.

Keväällä 2004 olisi sitten lopulta järjestetty myös mehiläishoidon peruskurssi minulle sopivaan aikaan ja paikkaan, mutta silloin oletin jo olevani teoriassa niin pitkällä itseopiskeluni jälkeen, etten jaksanut lähteä kurssille. Tätä kirjoittaessani syksyllä 2004 en tuota päätöstä ole katunut - kirjallisuuden ja maalaisjärjen avulla on selvinnyt ihan kivasti ainakin kesästä, mutta saa nähdä mitä talvella tapahtuu...

Pesäkaluston hankinta ja rakentaminen

Mehiläispesä- ja hoitotarvikkeita myyvät Suomessa useat eri tarvikekauppiaat, joiden yhteystietoja löytyy SML:n kotisivuilta ja Mehiläinen-lehdestä. Itse valitsin omaksi toimittajakseni Lahtisen Vahavalimon parista syystä: myymälä on ainoana kannaltani sopivien kulkureittien varrella, ja lupasivat listahinnoista kivan alennuksen kun otin vähän isomman satsin tavaraa kerralla. Olivatpa listahinnatkin pikkuisen halvemmat kuin toisen ison toimittajan.

Ihan tyytyväinen olen ollut Lahtiseen, joskin muutaman tuotteen olen joutunut tilaamaan muualta (erityisesti alle kouluikäisten lasten suojavarusteita sai etsiskellä, Mesimestari näköjään tekee eri kokoja tilauksesta). Sikäli ovat pienet piirit tässä maassa, että kaikki alan isommat toimijat ovat varmaan ihan luotettavia myyjiä.

Kaluston ja tarvikkeiden ostamisessa ei ollut sen kummempaa mystiikka, vaikkakin aika pitkään sai ihmetellä, mitä oikein tarvitsee ja mikä liittyy mihinkin. Mehiläispesäkalustoa ja hoitovälineitä käsittelevällä erillisellä sivulla on pääosin lueteltu, mitä käytännössä ostin ja mitä se tarkoittaa.

Kaluston kasaamisessa menikin sitten monta pitkää iltaa, mutta siitä kyseisellä kalustosivulla.

Mehiläishoidon aloittamisen kustannukset

Enpä ole uskaltanut tunnustaa edes vaimolle :-) Aika kallista investointi on ollut harrastukseksi, mutta näyttääpä siltä, että "keskipitkällä aikavälillä" maksaa itsensä hyvinkin takaisin. Joku on sanonut, että mehiläishoitoa ei kerta kaikkiaan voi pyörittää tappiollisena. Ihmetyksekseni olen alkanut uskoa tähän - kyllä hunaja tuntuu ihmisille kelpaavan, kun saavat maistiaisia, vaikka itse kainostelisikin puhua myynnistä...

Muutamia esimerkkihintoja vuoden 2004 alusta (ilman alennuksia - kannattaa muistaa neuvotella):
  • Talvehtinut mehiläispesä 220 € ja talvehtinut jaoke ("puolikas pesä"; tuottaa kyseisenä kesänä vaatimattomamman sadon eikä välttämättä tule tarpeeksi vahvaksi, että siitä tehtyä uusia jaokkeita) 125 €.
  • Yhtä pesää kohti katto, pohja, syöttölaatikko (talviruokaa varten) ja punkkilaskentalevy 42 €. Pesälaatikot 14 €/kpl. Pesälaatikkoa kohden kehälistat ja vahapohjukkeet n. 14 €/ltk. (sivuston kuvista voi laskea määriä)
  • Haalari 59 €. Hyvät hanskat n. 17 €. Savutin 25 €. Pesätaltta 11,50 €. Suojavaatteita ostin vähän ylimääräisiäkin lapsille ja kiinnostuneiden tuttujen varalle.
  • Käsikäyttöinen nelikehäinen hunajalinko löytyi vinkin avulla käytettynä Keltaisesta Pörssistä, 85 €. (Löytö!)
  • Paljon muuta tilpehööriä kehien rakentamiseen, hunajan käsittelyyn ja pakkaukseen jne.
Olisihan noita saanut myös käytettynä, mutta itse kammosin vanhaa kalustoa mahdollisten mehiläistautien vuoksi, ja ostin kaluston uutena. Selvä valinta oli myös ryhtyä käyttämään kevyempää ja toiminnaltaan järkevämmän kuuloista (verkkopohja)styroxkalustoa (vs. läpituulettuva puukalusto), mitä lajia ei vielä juurikaan saa käytettynä.

Oleellista on kirjata ylös kaikki menot. Itse suunnittelin olevani rehellinen verottajan suuntaan, mutta laskuttavani itseltäni kaikki mahdolliset ilmeiset ja vähemmän ilmeiset kulut. Tämä tarkoittaa mm. jokaisen mehiläishoitoon liittyvän ajokilometrin laittamista muistiin.

Ensimmäiset pesät

Tästäpä alkaakin varsinainen mehiläisten kanssa puuhastelu, pitkän valmistautumisen ja rakentelun jälkeen. Muista lukea kalustosivu, ja katso sitten ensimmäisistä peristä erillinen tarina.


Kasattu ja langoitettu kehä menossa vahoitukseen.

Takaisin pääsivulle


© Janne Jokinen 2004
www: http://www.iki.fi/janne.jokinen
e-mail: janne.jokinen@iki.REMOVETHIS-POISTATAMA.fi (poista osoitteesta isojen kirjainten osa)
20.9.2004