JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT

jmjokine(n)@*.fi est 1990
http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/


Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
(Sananlaskut 24:13)

 

JUPAKKA NRO 4
YLIPURSUAVA PESÄ

Jaokkeentekosivullani kerrotaan, kuinka tein ainoan kesän 2004 oikeaoppisen jaokkeeni 25.7. Jaokkeen avullahan pesämäärää voidaan lisätä laittamalla nuoria pesämehiläisiä (eivät lennä takaisin emäpesään) ja sikiökakkuja uuden emon kanssa pesälaatikkoon, mistä syntyy uusi mehiläisyhdyskunta. Kun tämän tekee sopivan myöhään kesällä, ei se vähennä kuluvan kesän hunajasatoa, toisaalta kun sen tekee riittävän aikaisin, ehtii pesä kehittyä riittävän vahvaksi talvehtijaksi.

Ohjeissa neuvotaan tekemään jaoke riittävän vahvaksi, jotta se lähtee hyvin kehittymään - oppikirjassa sanotaan "4-5 melko täyttä peittosikiökakkua mehiläisineen". Tämän vuoksi laitoin jaokkeeseeni kaksi täyttä sekä kolme vajaata peittosikiökakkua muista pesistä.

Tilanne oli OK neljä päivää perustamisen jälkeen, mutta toisella käynnillä 11 päivää jaokkeen perustamisen jälkeen 5.8. tarhalla odotti todella kumma tilanne: oheisen kuvan mukaisesti jaokelaatikon etuosa ryöppysi mattona mehiläisiä, minkä lisäksi ilmassa oli todella ärhäkkä kuhina ja lento. Mieleen tuli kolme vaihtoehtoa, jotka kirjasin hoitopäiväkirjaani tässä järjestyksessä:
1. Käynnissä oli kesän harvinainen hellejakso; olisiko pesän tilanpuute ja kuumuus ajanut mehiläiset jäähdyttelemään?
2. Jaokkeeni olin tehnyt epäortodoksisesti lähelle muita pesiäni ja olin laittanut siihen hyvin ruokavaroja. Olisivatko muut pesät innostuneet ryöstämään todella aktiivisesti ja röyhkeästi?
3. Voisiko tilanne liittyä parveen, mikä oli kesän 2004 perusongelmia? Olisiko jaoke parveilemassa - tuskin, vai olisiko joku muu parvi änkeämässä pesään?

Savutin pesää ja ympäristöä todella massiivisesti ja pääsin tutkimaan pesää. Se olikin kerännyt satoa ja emon sikiöintitila oli lähes loppunut! - kyseessä oli tosin erittäin hyvä sää ja lähiympäristössä hyvä horsmakukinta, mutta enpä odottanut jaokkeen keräävän laatikkoaan noin nopeasti noin täyteen. Ei siis ollut ryöstö, eikä mikään viitannut parveiluihinkaan. Kyseessä oli siis vain tilanpuute, sikiöitä oli kuoriutunut hyvin paljon, eli joko latasin jaokkeen liian täyteen (liian samanikäisiä) peittosikiökakkuja, tai sitten jaoke olisi pitänyt tehdä (etenkin kyseiseen satoaikaan) kaksilaatikkoisena.

Minulla oli ensimmäiselle harrastuskesälleni ostamani pesälaatikkomäärä jo kokonaan käytössä, mutta tekemällä järjestelyjä muilla pesillä sain järjestettyä jaokkeelle toisen pesälaatikon. Emon laitoin sulkuristikon alle munimaan, minne järjestelin tyhjimmät kakut. Tarkastaessani pesän neljä päivää myöhemmin tilanne oli OK, emo muni jälleen saatuaan tilaa ja mehiläisille löytyi tilaa laatikosta. Satoa sain jaokkeesta 15.8. viitisen kiloa, toisaalta lisälaatikkoa järjestäessäni olin sinne varmaan laittanut muidenkin keräämää hunajaa.

Ensi kesää varten opetuksena on olla hyvin huolellinen ja varovainen jaokkeiden kanssa. Vielä en ole ratkaissut, teenkö jaokkeet vähemmällä peittosikiömäärällä, pystynkö keräämään eri-ikäisiä peittosikiöitä (eivät kuoriudu samaan aikaan) vai varautuisinko toiseen laatikkoon.

(Mutta hetkinen - jälkihuomautus: Tätä kirjoittaessani ja oppikirjaa tarkastaessani vasta huomasin oppikirjan Ruottinen et al. sanovan, jotta "Yhdestä kokonaiseksi lasketusta peittosikiökakusta kuoriutuu mehiläisiä niin paljon, että ne täyttävät kolme kakkuväliä". Ja edellinen virke puhui 4-5 peittosikiökakusta, mistä seuraa jopa 15 kakkuväliä mehiläisiä, eli selvästi yli yksi laatikollinen! En ymmärrä - kuvissa ja maastossa näkemäni jaokkeet ovat aina olleet yksilaatikkoisia.)


Liian hyvin ladatulle jaokkeelle voi käydä näinkin, kun iso lauma mehiläisiä kuoriutuu kerralla ja ylikansoittaa pesän.

Takaisin pääsivulle


© Janne Jokinen 2004
www: http://www.iki.fi/janne.jokinen
e-mail: janne.jokinen@iki.REMOVETHIS-POISTATAMA.fi (poista osoitteesta isojen kirjainten osa)
18.12.2004