JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT

jmjokine(n)@*.fi est 1990
http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/


Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
(Sananlaskut 24:13)

 

JUPAKKA NRO 1
MERKKAAMATON EMO JA MUITA EMOKOKEMUKSIA

1. Merkkaamaton emo

Mehiläispesien emot on tyypillisesti merkitty selkään maalitäplällä (ks. mehiläisbiologiasivu), minkä avulla emon löytää helposti pesästä tiettyjä hoitotoimia varten. Emoa pitää varoa, koska sen selviämisestä on kiinni koko pesän toiminta, ja esim. hoitotoimissa missä mehiläisiä tiputellaan kehiltä pois, muut mehiläiset kyllä löytävät pesäänsä mutta emo ei välttämättä selviäisi. Toisaalta tietyissä hoitotoimissa emo pitää siirtää tai eristää tiettyyn osaan pesää, jolloin se tietenkin pitää löytää. Keväällä merkkamatonkin emo löytyy melko hyvin vähäisen mehiläismäärän seasta kokonsa, muotonsa ja käytöksensä perusteella, mutta keskikesällä mehiläisiä pursuavasta pesästä emon löytäminen on (mielestäni ja ainakin tällä kokemuksella) erittäin vaikeaa. Toisaalta nimenomaan niihin aikoihin esim. jaoketta tehdessä emon sijainti tulee tietää.

Kävipäs kuitenkin jostain syystä niin, että ostopesissäni sattui olemaan yksi merkkaamaton emo, kaksi muuta oli asiallisesti merkitty. Koska aloittelijana en luottanut, että sen enää löytäisin myöhemmin kesällä mehiläismäärän kasvaessa vaan huonolla tuurilla heittäisin nurmikolle, liiskaisin tms., päätin tilata emonmerkkaussetit ja merkata emon. Tämä oli aivan erinomainen päätös: mehiläisiä nimittäin lenteli kesän mittaan minne sattuu... Emonmerkkausvälineisiin kuului emonmerkkaussylinteri, jossa emo saatiin pidettyä paikallaan vaahtomuovimännällä selkä maalitäpän mentävää ristikkoa vasten, sekä viisi erilaista merkkausväriä eri vuoden emoja varten. Maalin saa siirrettyä riittävän näppärästi vaikkapa tulitikulla.

Emon merkkaus tapahtui tarkalleen yhdentoista päivän harrastuskokemuksella, ja oli todella stressaava viritys. Tuossa vaiheessa ei muutenkaan vielä oikein osannut käsitellä mehiläisiä, puhumattakaan siitä että edes emoa (joka ei pistä) olisi uskaltanut ottaa paljaisiin käsiin. Emon merkintä onnistui kuitenkin hyvin, ja siellä se emo punatäpläisenä viipotteli pitkin kesää pesässään, aina kun tilannetta tarkastin.

Aloittelijalle en kuitenkaan suosittele emojen merkkausta tuolla kokemuksella, vaan toistan kokeneemmilta saamaani neuvoa, eli suosittelen harjoittelemaan kuhnureilla. Tällöin toki pesiin jää muitakin merkittyjä mehiläisiä, mutta miksipä väriä ei voi valita joksikin muuksi kuin omien pesien emot. On kuulemma myös jännä seurata kuhnureiden leviämistä pesistä toisiin - itse en ole tätä kuitenkaan kokeillut.

Valitettavasti ei tullut näistä episodeista valokuvia, oli sen verran hermostunutta puuhaa.

2. Emo sulkuristikon läpi?

Myöhemmmin kesällä olin mielestäni eristänyt emon sulkuristikon alle sikiöalaan, pois ylemmästä hunajaosastosta. Emo kuitenkin löytyi myöhemmin sulkuristikon päältä tyytyväisenä munimasta. Mysteerio, mutta vielä ei sulkuristikko palannut maahantuojalle takuukorjaukseen - ehkäpä nostin emon sinne itse kakun mukana, mutta vaikea kuvitella miten tämä olisi voinut tapahtua; sen verran huolella olin hoitotoimiani touhunnut. Pääsevätkö nuo sittenkin ristikon läpi?

3. Karkuun pörräävä emo

Nimimerkillä "jokunen ylimääräinen sydämenlyönti". Järjestelin pesäosastoja, ja tarkoitus oli laittaa emo toisesta laatikosta alalaatikoon. Vielä en ole uskaltanut työskennellä ilman hanskoja, joten päätin tipauttaa emon kakulta noin kymmenen sentin matkan alempaan laatikkoon. Väittävät nimittäin viisaammat, että muniva emo ei muka osaa lentää, ja luulin sen tyytyväisenä päätyvän tuollaisen matkan alaspäin.

Eipäs tykännyt (kallis osto)emo moisesta, vaan pörähti lentoon ja hävisi jonnekin. Siinä sitten huutamaan kuusivuotiaalle apupojalle, että jalat ei liiku ja etsimään emoa pesän lähistöltä. Eipä löytynyt lähitantereelta, mutta sitkeän ja pitkään kestäneen etsiskelyn jälkeen pesän alta kanervan varvun kärjestä. Emo päätyi alalaatikkoon ja jatkoi uraansa tyytyväisenä. Sama emopa teki - minun kokeilevaa tyhmyyttäni - samat temput toisenkin kerran, minkä jälkeen en ole niitä uskaltanut siirtää ilman kakkua (paljain sormin olisi toki OK). Liekö yksilön vai yleensä emojen ominaisuus lähteä lentoon, kun muut pesässä viihtyvät mehiläiset vaan tipahtavat tyytyväisenä alaspäin?

Munivatkin emot siis osaavat lentää, mutta vissiin aika kömpelösti. Kyseinen emo oli muuten kesän aikana ostamiani "rotuemoja" ja maksoi 29 €, eli häviäminen tuntuu myös kukkarossa, minkä lisäksi hidastaa pesän toimintoja kyseisen kesän aikana uutta ostoemoa odotellessa. (Tosin: Sikiökatkos keskellä kesää on kuulemma toisaalta hunajasadon kannalta hyödyksi, näin tapahtuu luonnossakin parveilun vuoksi.)

4. Outo mehiläisrypäs ja hortoilemasta löytynyt emo

Kummallisin juttu: Parveilua estellessä syntyi emoton pesä, minkä päätin antaa kasvattaa parviemokennoista (ja sittemmin hätäemokennoista) oman emon. Kennot kasvoivat ja kuoriutuivat, ehkäpä kuulin niiden ns. "tyyttäilyäkin", mutta munivaa emoa pesään ei missään vaiheessa tullut, vaan lopulta annoin sinne estoemon.

Kuitenkin kerran ihmettelin, miksi ihmeessä mehiläisiä lentelee pesän alle, missä on jalustana toimivien Leca-harkkojen korkuinen tila. Sieltä niitä löytyi ihmeellinen noin nyrkin kokoinen rypäs harkon sivussa kiinni, sen ylälaidassa eli lähellä pesän pohjaa. Siirsin pesän pois ja purin ryppään, mutta enpä löytänyt siitä muuta kuin työläisiä nipussa kiinni toisissaan, enkä keksinyt sen kummempaa selitystä asialle.

Vielä kummallisempaa, pari viikkoa tästä huomasin muutaman metrin päässä olevalla kannolla pienemmän, noin kymmenen mehiläisen ryppään, minkä joukossa oli aivan selvä mehiläisemo. Mistä ihmeestä mokoma kotoisin, mistä työläiset sen seuraksi tulleet? Heitin tuon kokeeksi emottoman pesän lentolaudalle tekemättä sen suurempaa emoutuskikkailua kyseiselle hämäräemolle, ja eihän se kelvannut. Mikähän lie emon tarina... Olisiko voinut emottoman pesän emo hortoilla häälennolta palattuaan pesänsä alle, houkutella sinne hajuillaan mehiläisiä, ja harhautua sieltä vielä sivuun rypästä tonkiessani...? Ei mitään selitystä.

Emo ja jokunen työläinen emoklipsissä. Emoklipsin aukkojen leveys on sellainen, että työläiset pääsevät siitä läpi mutta emo paksumpana ei pääse (leveys sama kuin sulkuristikossa).

Takaisin pääsivulle


© Janne Jokinen 2004
www: http://www.iki.fi/janne.jokinen
e-mail: janne.jokinen@iki.REMOVETHIS-POISTATAMA.fi (poista osoitteesta isojen kirjainten osa)
5.12.2004