JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT
http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/
Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
(Sananlaskut 24:13)
| |
JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/
|
|
|
Mehiläisten talvehtiminen pohjolassa ja puhdistuslento Mehiläiset ovat kotoisin selvästi Suomea etelämmästä, mutta sopeutuvat kyllä ihmisen auttamana myös kovaan pohjoisen talveen. Mehiläisyhdyskunta talvehtii ns. talvipallossa, missä jokunen kymmenen tuhatta mehiläistä jää viettämään talvea tiiviinä pallona. Talvipallossaan ne tuottavat lämpöä syömällä tarhaajan syksyllä antamaa sokeria ja väristelemällä lihaksiaan. Mehiläiset ovat siis hereillä koko talven ja periaatteessa valmiina hommiin heti kun säät sallivat. Pakkanen ei kuulemma ole mikään ongelma mehiläisille; ongelmia synnyttävät veto ja kosteus - sekä tietenkin mahdolliset taudit tilanteessa, missä sairaat eivät pääse poistumaan yhdyskunnasta. Peusongelma on kuitenkin suolen riittävyys. Mehiläiset syövät talven mittaan parikymmentä kiloa sokeria (kuivasokerina laskettuna), mikä aiheuttaa sisäsiistille porukalle "paineita". Mikäli mehiläiset joutuvat ulostamaan pesäänsä, voi tämä laukaista tautikierteen ja yhdyskunnan tuhoutumisen. Tarpeille pitäisi siten päästä mahdollisimman pian säiden salliessa. Perinteenä näyttääkin olevan, että ensimmäinen kunnon kevätpäivä, jolloin aurinko paistaa ja lämpötila lähentelee kymmentä, on mehiläishoitajille kiireinen puhdistuslentopäivä. Tätä ennen pesiä ei kannattaisi häiritä, koska kolistelu voi hermostuttaa jotkut pesät ja saada mehiläiset joko ulostamaan pesäänsä tai lähtemään ulos pesästä liian kylmällä säällä. Toisaalta Suomen keväässä seuraavaa lämmintä päivää voi joutua odottelemaan, joten ehkäpä ensimmäinen mahdollinen puhdistuslentopäivä kannattaa hyödyntää. Vähälumisilla alueille voivat mehiläisetkin hoksata lämpimän päivän tulleen, jolloin saattavat lähteä pois pesästään omia aikojaan. Minun tarhojeni korkeudella tämä ei näköjään ole ongelma, koska pesät olivat melkein umpilumessa ja ainakin lentoaukko oli muurautunut umpeen. Puhdistuslennolla mehiläiset käyvät pikaisesti tarpeillaan ja palaavat pesäänsä. Tämän jälkeen kevät ei ole enää niin kriittinen: mikäli ruokaa riittää ja kuningatar on kunnossa, pesän pitäisi kyllä pärjätä kesää odotellessa. Toki jo kevään sääolot ja pesän oma kevätkehitys vaikuttavat kesän mehiläismäärään ja siten hunajasatoon, mitä kehitystä hoitaja voi osin kontrolloida. Lämpimien säiden myötä mehiläiset alkavat keväällä vähitellen lentää ja kerätä puista siitepölyä ja osin mettä. Näiden voimin kuningatar sikiöi seuraavan kesän hunajankeruuvoimaa. Talvi 2004-2005 Talvi 2004-2005 oli hyvin leuto. Alkutalvi ja tammikuu olivat hyvin lämpimiä, jolloin lämpötila oli usein nollan yläpuolella. Tämä sopi mehiläisille hyvin, koska lämpöä ei tarvinnut tuottaa niin paljoa omin voimin eikä talviruokaa vastaavasti kulunut paljoa. Talven kunnon pakkaset alkoivat varsinaisesti vasta helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin öisin pakkasta oli jonkin aikaa lähemmäs kolmekymmentä astetta. Päivisin oli kuitenkin kirkasta, ja maalisaurinko nosti päivälämpötilat siedettäviksi. Lumitilanteesta asuinseudullani saa kuvaa erilliseltä talvikuvasivulta. Tammikuulle saakka lunta oli hyvin vähän, ja isommat lumipyryt tulivat vasta helmi-maaliskuussa. Korkeimmillaankin lunta oli kuitenkin vähemmän kuin muutamana edellisenä talvena. Talvi oli siis mielestäni mehiläisilleni hyvin helppo. Pikkuisen kyllä pelkäsin pesien tuuletuksen suhteen. Puhdistuslentoon mennessä kaikista pesistä oli jäljellä jonkinlainen nurkka hangen päällä, mutta vielä yksi kunnon myräkkä olisi riittänyt vuoraamaan pesät hangen sisään. Pesät tuottavat kyllä lämpöä ja sulattavat itselleen onkalon, minkä lisäksi lumi kuulemma läpäisee hyvin ilmaa. Näillä seuduilla kertovat pesien yleensä hautautuvan kokonaan hangen sisään, eikä siitä synny sen kummempia ongelmia - ilma riittää. Tammikuussa olin kuitenkin huolissani pesieni tilanteesta, kun sää sahasi pakkasen ja suojasään välillä. Pelkäsin hangen pintaan - jonka alapuolella pesän alaosan tuuletuspinta ja lentoaukko olivat - syntyvät jäisen kerroksen, joka ei hengitä ilmaa. Pelko oli kuitenkin täysin turha, ja joka tapauksessa näköjään lämpöä tuottava pesä hönkii ympärilleen ilmaraot, joista ilma pääsee kiertämään alalaidan tuuletusaukkoon. |
 Mehiläistarha puhdistuslentopäivänä 24.3.2005 ennen pesien kaivamista esille. Neljä pesää näkyvät kauempaa pieninä kumpareina hangessa.  Pesät olivat syvällä hangessa ja lentoaukot täysin tukossa, eivätkä mehiläiset olisi omin avuin minnekään lähteneet - tuskin edes hoksanneet kevään tulleen ennen kuin aurinko olisi sulatellut hankea selvästi alemmaksi. |
 Ensimmäinen kaapaisu lapiolla pesän läheltä. Pesän tuottama lämpö oli sulattanut hankeen pesän ympärille pienen lumiluolan.  Pesät kaivettuna auki, puhdistuslento oli alkanut. Lentoaukon aukaisun jälkeen kului aina muutama minuutti, ennen kuin ensimmäiset mehiläiset alkoivat touhuta lentoaukolla. Kaikki pesät eivät olleet yhtä innokkaita lähtemään heti lennolle, mutta kaikki olivat kyllä (vielä) hengissä. |
Puhdistuslentopäivä 24.3.2005 Keväällä siis mehiläishoitajien tapoihin kuuluu seurata säitä ja säätiedotuksia, ja odottaa ensimmäistä aurinkoista ja lämmintä päivää. Itse huomasin hyväksi internetistä Ilmatieteen laitoksen paikallissää-palvelun, josta saa omalle paikkakunnalleen säätilakuvaajat ja viiden vuorokauden jatkuvasti päivittyvät ennusteet. Sääennusteita ryhdyin seuraamaan vähän kerrassaan jo helmikuun puolella. Keväällä 2005 pääsiäinen oli kalenterissa hyvin aikaisin. Pääsiäisiviikon alussa alkoi säätiedotuksissa näyttää siltä, että loppuviikosta olisi jo lämpimämpää ja aurinkoista. Tämä tarkentui pian: vielä kiirastorstaina 24.3. olisi puolipilvistä ja vain muutama aste lämmintä, mutta pitkäperjantaiksi 25.3. olisi odotettavissa aurinkoista ja kahdeksan astetta lämpöä: kunnollinen puhdistuslentosää. Tilanne näytti tältä vielä 24.3. aamulla ennen seitsemää: ko. päivänä piti olla viileää, mutta seuraavana lämpimämpää. Kahdeksan jälkeen aamulla satuin vilkaisemaan säätiedotusta, jolloin aurinkoa olikin luvassa lisää jo samalle päivälle ja lämpötilaennustekin päivittynyt kahdeksaan asteeseen! Vastaavasti seuraavasta päivästä olikin tulossa viileämpi. Lämpötila alkoi nousta päivän mittaan, mutta valitettavasti en päässyt irtautumaan töistä ennen iltapäivää. Puoli kolmen maissa iltapäivällä olin kuitenkin jo pesillä. Lämpöä oli +7-8°C, aurinko paistoi ja tuulta ei ollut. Pidin kiirettä, koska ovat netissä hoitajat peloitelleet, että mehiläiset alkavat lämpimällä säällä ängetä pesästä pois vaikka hankeen, jos niille ei järjestä lentomahdollisuutta. Minun pesilläni tätä ongelmaa ei selvästikään ollut: pesät olivat syvällä hangessa, ja lentoaukkokin oli vuorautunut niin hyvin kiinni, että siellä olisivat pysyneet hangen sisällä vielä viikkoja, jos en olisi auttanut ulos. Tämä antaa rauhaa tulevina vuosina - jos en esim. työkiireiden vuoksi pääse keskellä viikkoa mehiläisiä lennättämään, ei niille tapahdu mitään sen kummempaa. Tietenkin seuraava vastaava kevätpäivä voi olla vasta pitkän ajan päästä, joten aion kyllä pyrkiä hyödyntämään ensimmäisen tilaisuuden, jos suinkin onnistuu. Lähtö tarhalle tuli viimein töistä päästyäni niin nopeasti ja suunnittelematta, etten ehtinyt hienosti miettiä mitä tekisin. Otin kuitenkin mukaani hoitohaalarin ja -hansikkaat, näppärän alumiinilapion ja varmuuden vuoksi hoitovälinepakkini. Täysi suojapuku osoittautui järkeväksi valinnaksi, koska lentelevät mehiläiset etsivät sopivia pintoja laskeutumiseen ja tarpeidensa tekemiseen... Hoitovälineistä käyttöä oli pesätaltalle, jolla pystyi poistamaan jäät parista jäätyneestä lentoaukosta. Pesät olivat täysin lumen peitossa, ja lapioin niiden ympäriltä lumet. Isommaltakin alueelta lunta olisi voinut luoda, mutta iltapäivällä oli kiire saada molemmilla tarhoilla tulosta ennen lämpötilan laskemista. Pesiä varoin lapioidessani, mutta pikkuisen kolhin paria styroxpesää metallilapiollani - pitää maalata syksyllä kuntoon. Olipas jännä taas mehiläispesän tuoksu, mikä pölähti hangen sisältä esiin pitkästä aikaa! Olin huolissani pesien sidontaan käyttämieni kuormahihnojen jäätymisestä, mutta koska olin syksyllä käärinyt lukot ruokakaupan hedelmäpussien sisään, ne aukenivat helposti. Ongelman muodosti kuitenkin lentolautojen tueksi niiden eteen laittamieni betonitiilten irrottaminen: tiilet olivat jäätyneet jalustarakenteisiin niin tiukasti, etteivät ne kaikista irronneet. Toisaalta lapioidessani olin vahingossa repinyt irti myös hennot naulat, joiden varassa lentolaudat lepäsivät kiinni jalustassa. Lentolautoja en saanut näistä syistä nätisti paikoilleen, mutta jätin ne lojumaan jotenkuten pesien eteen. Tiilet olivat sulaneet irti parin päivän päästä, ja lentolaudan naulat ehtii kyllä laittamaan takaisin, kunhan pesät ovat päässeet taas normaaliin elämään kiinni. Kun olin aukaissut pesän lentoaukon, kesti yleensä muutama minuutti, ennen kuin ensimmäiset mehiläiset ilmaantuivat lentoaukolle ihmettelemään. Tämän jälkeen ne aloittivatkin lentonsa, eli lensivät hangelle (tai hoitajan vaatteille) ruiskauttamaan pienen keltaisen läikän. Pesien aktiivisuudessa oli selviä eroja: pari pesää ei juurikaan aloittanut lentämistä, kun taas muutama oli hyvinkin aktiivinen. Kaikki seitsemän pesääni olivat kuitenkin hengissä talven jäljiltä, mistä olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Olin odottanut vähintäänkin tilastojen mukaisia tyypillisiä 10-20 %:n talvitappioita, ja aloittelijana hyväksynyt useammankin pesän menetyksen, mutta helppo talvi näköjään auttoi. Toisaalta kevät on vielä pitkä ennen kuin kukat alkavat tuottaa mettä, eli paljon vielä ehtii tapahtua. Ja mikäli kuningatar on kuollut tai ei enää kykene munimaan hedelmöittyneitä munia (työläisiä), pitää pesä käytännössä yhdistää johonkin toiseen. Näitä pääsen tutkimaan vasta tuonnempana ja selvästi lämpimämmällä säällä; puhdistuslennon yhteydessä tarkastin vain hengissä olon. |
| www: |
http://www.iki.fi/janne.jokinen |
| 28.3.2005 |