|
JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/
|
  |
Vaikka mehiläiset osaavat puolustaa pesäänsä isompia häiriköitä kuten hoitajaansa vastaan, ne vaikuttavat ihmeen hölmöiltä pienempiä riesoja vastaan. Toisaalta puremiskilpailussa saattavat pienemmätkin muurahaiset pärjätä hyvin - joka tapauksessa kokeneemmat varoittavat, että muurahaiset voivat oikein innostuessaan tuhota mehiläispesän päivässä. Mehiläistarhani oli muurahaisia vilisevän metsän aukiolla, minkä vuoksi varauduin muurahaisia vastaan. Vakiokikka on rakentaa jalustan jokainen jalka siten, että rakenteen keskelle laitetaan alempaa osaa 5-10 cm joka suunnasta leveämpi rakennusmuovin pala, minkä pitäisi estää muurahaisia kiipeämästä ylöspäin. Muovi ei tientenkään saa notkua maahan saakka, eikä mikään heinä tai varpu saa ulottua maasta pesään tai muovin yläpuolisiin rakenteisiin. Tällaisen rakenteen toteutin, mutta eipä riittänyt... Pesät olivat olleet tarhassa yhdeksän päivää toukokuun lopussa, kun eräällä tarhakäynnillä muurahaisia kiipeili pitkin pesien seiniä, ja menivätpä lentoaukostakin sisälle vartijamehiläisten kiinnittämättä asiaan mitään huomiota! Edellisestä tarhakäynnistä oli kulunut neljä päivää ja toisaalta muurahaismäärä ei ollut (vielä) kovinkaan suuri, joten vahinkoa ei varmaankaan ollut vielä tapahtunut. Muurahaiset olivat jostain syystä keksineet hakeutua pesiin, ja olivat oppineet pyöräyttämään vartalonsa muovin reunan ympäri - mitään ongelmia niillä ei tietenkään ollut kävellä muovin alapinnalla. Paniikki meinasi iskeä, mutta onneksi keksin vielä samana iltana ratkaisun. Sattui perheen kuivaihoisen jäämistöstä löytymään parin kilon pönikkä vanhentunutta hajutonta ihorasvaa, mitä sivelin muovin alapintaan ja ajattelin, että siitähän möhnästä eivät muurahaiset kävele läpi. Teoria toimi ihan hyvin, eivätkä muurahaiset aiheuttaneet myöhemminkään kesällä ongelmia, edes sen jälkeen kun alkuperäinen rasvaus oli kuivunut kovaksi. Nyt rasvavarastot ovat kuitenkin lopussa, eikä minulla ole hyvää ideaa ensi kesän varalle. Apteekista ei viitsi ostaa rasvoja tuohon käyttöön, ja muita sopivia hajuttomia, halpoja ja riittävän rasvaisia (kestävät kuivumatta pitkään) en ole vielä keksinyt. Kokeeksi sivelin kesällä myös huoltoasemalla myytävää vaseliinia, mutta sen lemu oli niin hirveä ohuenakin kerroksena, että pelkäsin sen jopa häiritsevän mehiläisiä tai tarttuvan hunajaan ja poistin rasvan. Monimutkaisempiakin viritelmiä ovat toki muut kehitelleet. Eräs ratkaisu on rakentaa jalustaan öljyä täynnä oleva pikkuämpäri, minkä keskeltä ylemmän osan jalka nousee. Myrkkyjä ei tietenkään mehiläispesien lähellä uskalla käyttää. Ja hyödyksihän nuo muurahaiset maassa ovat, kun poistavat pesistä verkkopohjan läpi tippuvat ja mehiläisten ulos heittämät roskat ja raadot. |
Lopullinen ratkaisu, mikä pysäytti muurahaiset. Kirjallisuuden mukaan pelkkä alempaa rakennetta leveämpi rakennusmuovi riittäisi pysäyttämään muurahaiset, mutta niinpä oppivat keikauttamaan itsensä muovin reunan ympäri. Muovin alalaitaan levitetty ihorasva pysäytti muurahaiset, eivätkä ne enää palanneet rasvan kuivuttuakaan. Kun rasva on muovin alapinnalla, on se suojassa sateelta. |
www: |
http://www.iki.fi/janne.jokinen |
5.12.2004   |