JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT
http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/
Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
(Sananlaskut 24:13)
| |
JANNE JOKISEN MEHILÄISHOITOSIVUT http://www.iki.fi/janne.jokinen/hunaja/
|
|
 Mehiläistarha kevätauringossa.  Mehiläispesät 3.4.2005. Ripottelin pesien eteen hiukan tuhkaa imemään auringon valoa ja sulattamaan hankea nopeammin - eipä sillä tosin tuntunut olevan hirveästi merkitystä.  Vahva pesä keväällä talvehtimisen jälkeen.  Mehiläispesän pohja talvehtimisen jälkeen. Moni talvimehiläinen on menehtynyt eikä yhdyskunta ole kyennyt talvipallossa ollessaan siivoamaan raatoja. Vaaleat roskat ovat talviruokaa sisältävien kennojen vahakansia, joita mehiläiset ovat nakertaneet talven aikana - vahamurut näkyvät raitoina kehävälien kohdalla. Uusi pohja vaihdettiin tilalle ja vanha desinfioitiin Virkon S -liuoksella. |
Sulamisapu ja pohjien siivous Puhdistuslennon jälkeen pyrin nopeuttamaan pesien ympäristön sulamista ripottelemalla pesien lähistölle tuhkaa. Tästä en kuitenkaan havainnut olevan juurikaan hyötyä käytännössä, eli tulevina keväinä en jaksa moiseen projektiin ryhtyä. Parhaiten pesien ympäristön sulaminen tuntui lähtevän liikkeelle, kun sain kaivettua lumen pälviksi asti pesän ympärille. Tämän kanssa tosin tulee olla sikäli varovainen, ettei lumi sula jäisen maan päälle lammikoiksi, joihin mehiläiset voivat hukkua vettä etsiessään. Lammikoihin tippuvat pesän pesän pohjaroskat lisäksi muodostaisivat tautiriskin. Tärkeää olisi myös heti puhdistuslennon yhteydessä tukkia vai viedä kuolleet pesät pois siten, etteivät muiden pesien mehiläiset saa niistä tauteja ruokaa etsiessään. Itselläni talvitappioita ei kuitenkaan ollut, eli tämä ei ollut tarpeen. Puhdistuslentopäivänä mehiläisiä ei kannata turhaan ärsyttää, mutta lähipäivinä pesien pohjat piti puhdistaa - käytännössä vaihtaa. Talvipallossa kuolee paljon mehiläisiä, minkä lisäksi pesien pohjalle kertyy paksu kerros varamurua talviruokakennojen auotuista kansista. Minulla oli sen verran ylimääräisiä pohjia, että sain vaihdettua tarhallisen pesiä kokonaan uusille pohjille. Laitoin vanhat pohjat roskineen mustiin jätesäkkeihin ja toin kotiin. Mehiläisenraatoja ei saa jättää tarhalle levittämään tauteja. Pohjaroskat joutuivat roskikseen (en uskaltanut kompostoida) ja pohjat suihkutin Virkon S -desifiointiaineella. Virkon S on mehiläishoitopiireissä suosittu turvallinen desinfiointiaine, jota saa maatalouskaupoista. Omani löysin Agrimarketista, tosin oman paikkakuntani kaupassa oli tarjolla vain älyttömän kallis iso purkki, mutta muualta löysin harrastuskäytöön sopivia pieniä annospussukoita. Kannattaa tilaututtaa, jos ei ole muuten tarjolla. Desinfiointisumutuksen tein tyytyväisenä lumihangella kotipihassa; hanki jäi vähän punaiseksi aiheen jäljiltä, mutta mitäpä tuo haittasi. Pohjien puhdistus oli operaatio, jota pitää vielä miettiä: pohjat ovat vähän liian isoja, että olisivat kunnolla mahtuneet minulla olleisiin jätesäkkeihin, ja muutenkin mehiläisenraatojen käsittely perheen farmariautossa ja omakotitalon pihalla tuntui vähän ärsyttävältä - pitäisi varmaan ostaa isompi kertakäyttöinen "muovilakana", mihin pohjat voisi kääriä ja vaikka teipata paketiksi, ja jonka päällä pohjia olisi näppärä käsitellä. Pelkäsin myös saavani ties minkä keuhkotaudin, kun käsittelin pöliseviä pohjaroskia - seuraavalla kerralla hengityssuojain naamalle. |
|
Pesien kevätruokinta - sokeri Useat pesistäni tuntuivat kuluttaneen valtaosan talviruokasokeristaan siten, että kaipasivat lisäruokintaa. Ja tämä oli nimenomaan arvio, koska en uskaltanut ryhtyä penkomaan pesiäni heti puhdistuslennon jälkeen. Nostin pesiä takareunoistaan, ja ne mitkä tuntuivat hyvin kevyiltä, saivat lisäruokaa. Täsmällisempiäkin punnitusmenetelmiä tähän olisi, mutta päätin luottaa (kehittyvään) kokemukseen. Eräs pesistäni oli selvinnyt kevääseen hyvin heikkona (ks. edellisen syksyn talvehtimissivulla "kokeilupesä"), ja sillä oli paljon käyttämätöntä talviruokaa. Näitä talviruokakakkuja siirsin samalla tarhalla muihin pesiin ja muista pesistä tyhjiä kakkuja tilalle, vaikkakin tämä voi periaatteessa levittää tauteja. Pesissä ei ollut kuitenkaan merkkejä taudeista, ja siirrot tein vain tarhan sisällä. Siirrot olivat nopeita vaihtoja pesien reunaosilla, enkä mennyt vielä sorkkimaan pesän pesien miehitettyjä osia. Osa pesien reunimmaisista kakuista oli hiukan homeessa ja joidenkin kennoihin oli jopa kuollut talvimehiläisiä. En oikein tiennyt mitä tehdä näiden suhteen, mutta pääsyin raaputtamaan homeiset ja vainajia sisältävät kennostot pesien lähialueen pusikkoon ja luottamaan, että kyllä luontokappaleet osaavat homman hoitaa kuntoon. Näin kävikin, ja toki mehiläiset kunnostivat kakut kesällä uuden veroiseksi, eikä homeesta ollut jälkeäkään. Talviruokakakut eivät kuitenkaan riittäneet. Minulla oli muutama ruokintakehä, joissa annoin pesille hiukan 50-prosenttista sokeriliuosta. Ruokintakehiä minulla ei ollut kuitenkaan tarpeeksi, enkä ollut ostanut tarvikekaupoista yleisesti käytettyjä Apifonda-ruokakakkuja. En näitä viitsinyt ryhtyä asiakseni tilailemaankaan, ja toisaalta Apifondan kilohinta on aika kallis. Päätin arkarrella korvaavan virityksen... Oheiset kuvat kertovat sekoilusta, missä askartelin siirapista, kidesokerista ja vedestä 2 kg:n Minigrip-pussin sisään sopivan jämäkän ruokintakakun, joita laitoin pesien pohjille. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut toimiva, koska mehiläisten imemä sokeriliemi väkevöitti muuta liosta siten, että se kiteytyi takaisin valkoiseksi sokeriksi. Sokerit tulivat kuitenkin syötyä, kun pesäkäynneillä aina lorautin vettä pussukkaan. Tätä en kuitenkaan voi suositella, aivan turhaa puuhaa. Seuraavaa kevättä varten olenkin ostanut lisää ruokintakehiä ja mielenkiinnosta kokeilun vuoksi myös kaupallisia ruokapussukoita. Kaikki pesät eivät lisäruokaa tarvinneet, ja etenkin toinen tarhani tuntui saavan satoa jo pajun kukinnasta. Viimeiset pienet sokerilisäykset teinkin 22.4. |
 Koska useat pesät tarvitsivat keväällä lisäruokaa, minulla ei ollut kaupallisia ruokapusseja (Apifonda), ei tarpeeksi ruokintakehiä enkä jaksanut alkaa pelehtimään ruokintalaatikoiden kanssa, kokeilin tehdä omatekoisia ruokasokeripusseja taloussokerista, siirapista ja vedestä. Mehiläiset kyllä ruokki tällaisellakin virityksellä, mutta sikäli hankalaa oli että enpä jaksa toiste kokeilla.  Omatekoinen ruokapussukka pesän pohjalla. Viilsin Minigrip-pussin päälle viillot, mistä mehiläiset pääsivät noutamaan sokeria. Ongelmana oli (tietenkin) sokerin kiteytyminen mehiläisten imiessä siitä sokerivettä; osassa pesistä pussi jämähti ihan valkoiseksi. Kun tarpeeksi usein kävi lorauttamassa pusseihin vettä, homma toimi kyllä. Ruokintakehät olivat oleellisesti helpompia ja niitä hankinkin lisää. Huomaa myös siisti puhdas pohja, minkä vaihdoin talvisen tilalle. |
 Mehiläistarvikekaupasta ostettua siitepölyä mehiläisten valkuaisaineruokintaan. Jotkut tätä suosittelevat kevätkehityksen nopeuttamiseen meikäläisessä vähäkukkaisessa keväässä, toiset eivät pidä luonnollisena; itse päätin kokeilla niin tiedän mistä on kyse. Siitepöly on aika kallista, se mitä mehiläiset siitepölystä tarvitsevat on valkuainen...  ...jota löytyy myös tavallisesta pullahiivasta...  ...sekä ruokakaupasta löytyvästä soijajauhosta. Näistä ja vedestä hämmennetään sopivan notkea taikina, mihin lisätään reilusti sokeria käymisen estämiseksi.  Siitepölytaikinasta tein levyjä leivinpaperin väliin, joista osan vein heti pesille ja osan huhtikuun mittaan pakastimen kautta. Siitepölytaikinan olin vaivannut autotallissa, mutta taikinalevyt painelin keittiön pöydällä. Siinä vaiheessa allergikko-rouvakin havahtui touhuihini... Melkoinen "heinäpeltotuoksu" tuossa taikinassa olikin, allergisten kannattaa varoa.  Valkuaisruokakakku pesän päällä. Mehiläiset söivät kuvan annoksen reilusti alle viikossa. |
Pesien kevätruokinta - valkuainen Neuvovat kokeneemmat, että pesän saisi hurjaan iskuun jo alkukesän voikukkasatoa varten, kun pesille syöttäisi lisävalkuaista. Luonnostahan mehiläiset saavat valkuaisravintoaan siitepölyä aika niukasti keväällä, mitä nyt toinen tarhani oli hyvällä pajualueella. Lisävalkuaista kannattavien mielestä pesä ehtii kuntoon vasta heinäkuun pääsadolle, jos valkuaista ei anneta lisää, mutta toisten mielestä valkuaisruokinta ei hyödytä juuri mitään ja on jopa luonnonvastaista. Itse päätin kokeilla valkuaisruokintaa ensimmäisenä keväänäni, mutta sikäli työlästä homma oli, että laiskistuttuani (ja saatuani edellisenä kesänä hunajaa harrastajana "liiaksi saakka"), tuskin enää jaksan askarrella valkuaisruokinnan kanssa. Jos ei sitten seuraavan kevään kokemukset ole niin huonoja ilman valkuaisruokintaa, että siihen palaisin. Mehiläisten luonnollinen valkuaisravinto siitepöly on tarvikekaupoissa hyvin kallista. Viisas hoitaja keräisikin siitepölyä itse tai säilyttäisi pesien keräämiä siitepölykakkuja kevättä varten eri jemmassa, mutta mikäli tämä ei ole mahdollista, täytyy siitepöly ostaa kaupasta. Tarvikekaupat myyvät ulkomaista siitepölyä, joka on säteilytetty mehiläistautien leviämisen estämiseksi. Mehiläisille kelpaa kuitenkin halvempikin valkuainen, kun siihen sekoittaa siitepölyä houkuttelevuuden parantamiseksi. Ruokakaupoista löytyviä mehiläishoitajien suosimia valkuaislähteitä ovat tavallinen pullahiiva ja soijajauhe, joita sekoitetaan siitepölyn kanssa. Vedellä taikinaan saa notkeutta, ja lisäämällä siihen hyvin runsaasti sokeria tahna ei lähde käymään. Oma reseptini oli suoraan mukailtu mehiläishoitajien keskusteluryhmän nimimerkki JiiHoon kokemuksista, ja koostui seuraavista määristä aineita:
Sekoitin taikinan tasaiseksi ja lätsyttelin sen 21 kakuksi talouspaperitaskujen sisään. Sain seitsemälle pesälle kullekin kolme ruoka-annosta, joista osa lähti heti (9.4.) pesille ja osa pakastimen kautta. Savutin mehiläiset pesän päältä pois ja levitin siitepölykakun kehien päälle. Mehiläiset söivät valkuaisannoksensa vajaassa viikossa, ja silppusivat talouspaperinkin palaseksi. Valkuaisruokinnan avulla kevätkehitys oli OK, mutta ilman muita kokemuksia on vaikea verrata. Pesien tarkastus ja vahvuuksien tasaaminen Puhdistuslentopäivä oli ollut 24.3.2005, mutta tämän jälkeen oli säiden ja työkiireideni yhdistelmä sellainen, ettei sopivan lämmintä ja tuuletonta pesäkäyntiä tullut kuin vasta 14.4. Vasta silloin uskalsin tarkastaa pesät niin huolella, että nostin myös pesän keskialueen kakkuja ylös ja tarkastin sikiöinnin. Kaikissa pesissä oli emo tallessa - useassa sen myös näin - ja kaikissa siten aloitettu sikiöinti. Tilanne oli kunnossa, eikä emottomia pesiä tarvinnut yhdistää heikompiin. Valkuaisruokinnan olin aloittanut jo aiemmin, mikä olisi ollut turhaa emottomissa pesissä. Parempi kuitenkin toimia näin päin kuin palelluttaa sikiöitä. Kevään mittaan tasasin hiukan eri pesien vahvuuksia antamalla pienimmille pesille vahvimpien sikiökakkuja ja palauttamalla tyhjiä kehiä takaisin. Tämän tein tietenkin vain tarhojen sisällä tautiriskin minimoimiseksi. Kesäksi sainkin tehtyä pesistäni mukavan tasavahvuiset, vaikka yksi rääpälepesä alun perin olikin. |
| www: |
http://www.iki.fi/janne.jokinen |
| 26.2.2006 |